Magnesiumin muodolla ei ole vaikutusta sen imeytymiseen

OFF

cycjlcen3mb3u8qvhi5h

Magnesium on ihmiselle välttämätön kivennäisaine. Vesiliukoinen magnesiumsitraatti ja vähemmän vesiliukoiset magnesiumoksidi, ja -hydroksidi ovat magnesiumin lähteitä, joiden on osoitettu imeytyvän ruoansulatuksen kautta elimistön käytettäväksi. Orkla Healthin Scientific AdvisorinTonje Dominguezin mukaan magnesiumin eri muotojen imeytymisestä ei ole luotettavia tutkimuksia, jotka osoittaisivat jonkin muodon imeytyvän elimistöön paremmin kuin toisen.

Magnesium on keholle välttämätön kivennäisaine, jota elimistö tarvitsee hermoston, lihasten ja sydämen toiminnan säätelyyn ja hampaiden ja luuston rakennusaineeksi. Lisäksi se voi vähentää lihaskramppeja. Magnesiumin saantisuositus on miehillä 350 milligrammaa ja naisilla 280 milligrammaa (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014, Valtion ravitsemusneuvottelukunta).

Magnesiumin imeytyminen

Kaikki magnesiumsuola muodosta riippumatta liukenevat mahahappoon, jossa ne muuntuvat magnesiumkloridiksi. Imeytyminen tapahtuu suoliston soluissa ja myös solunsisäisesti. Noin 30–50 prosenttia saadusta magnesiumista imeytyy.

Magnesiumin imeytymiseen vaikuttaa erityisesti se, minkä verran elimistössä sitä on jo ennestään. Mitä vähemmän elimistössä on magnesiumia, sen paremmin suun kautta saatava magnesium imeytyy ja mitä enemmän elimistössä on magnesiumia, sen huonommin suun kautta saatava magnesium imeytyy. Tämän lisäksi ravintoon liittyvillä tekijöillä on vaikutusta. Esimerkiksi proteiinit ja rasvat lisäävät magnesiumin imeytymistä, kun taas runsaasti magnesiumia sisältävä ravinto, hapot, mineraalit ja polyfenolit vähentävät sen imeytymistä, kertoo Orkla Healthin Scientific AdvisorTonje Dominguez.

– Tutkimuksissa on havaittu, että 36–43 % kotona asuvista ikäihmisistä ei saa riittävästi magnesiumia ruokavaliosta. Tämä saattaa ehkä osaltaan selittää sitä, miksi ikääntyessä osa saa lihaskramppeja herkemmin kuin nuorempana (A.Aro, M.Mutanen ja M. Uusitupa: Ravitsemustiede. 4.uudistettu painos, 2012. Kustannus Oy Duodecim.), kertoo laillistettu ravitsemusterapeutti Eija Orreveteläinen Ravitsemusaakkosista.

Noin 99 prosenttia elimistön magnesiumin kokonaismäärästä käytetään lihaksissa pehmytkudoksissa ja luustossa, ja vain noin 1 prosentti siitä on veressä. Elimistön magnesiumpitoisuutta säätelevät sen erittyminen ja uudelleen imeytyminen munuaisissa, missä noin 95 prosenttia erittyneestä magnesiumista imeytyy takaisin. Magnesiumin kokonaisimeytymisen arvioiminen virtsa- ja verinäytteistä on vaikeaa ja useissa tutkimuksissa puutteellista. Näihin menetelmiin perustuvat tutkimusmenetelmät ovat usein epätarkkoja.

Tutkimusnäyttö

Vain kahdessa, vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa käytettiin solunsisäisen magnesiumpitoisuuden mittaamista, joka on luotettavin mittausmenetelmä tällä hetkellä. Tutkimuksista toinen oli parhaan mahdollisen vertailutestin (ns. kultaisen standardin) mukainen, ja sen mukaan magnesiumoksidin monohydraatin hyväksikäytettävyys elimistössä on parempi kuin magnesiumsitraatin.

Muiden tutkimusten puutteellisten mittausmenetelmien vuoksi ei voida todeta, että magnesiumsitraatin tai muiden vesiliukoisten magnesiumlähteiden hyväksikäytettävyys olisi suurempi kuin vähemmän vesiliukoisten magnesiumin lähteiden, kuten magnesiumoksidin ja magnesiumhydroksidin.

Magnesiumvalmisteiden käytettävyys kuluttajan kannalta

Vesiliukoinen magnesiumsitraatti vie valmisteessa nelinkertaisen tilan verrattuna vähemmän vesiliukoisiin muotoihin.

– Sitraattimuotoisen magnesiumin massa on nelinkertainen verrattuna hydroksidi- tai oksidimuotoiseen magnesiumiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sitraattivalmisteen käyttäjän täytyy ottaa yhden magnesiumtabletin sijaan päivittäin neljä tablettia esimerkiksi hydroksidi- tai oksidivalmisteisiin verrattuna, kertoo Orreveteläinen.

 

Viitteet:

1. RELIS database 2000; sp.nr. 1553, RELIS Sør.

2. PubChem.com

3. Lindberg JS, Zobits MM, Poindexter JR, Pak CY. Magnesium bioavailablity from magnesium citrate and magnesium oxide. J Am Coll Nutr 1990; 9: p.48-55.

4. Wilhelm Jahnen-Dechent1 and Markus Ketteler. Magnesium basics. Clin Kidney J (2012) 5[Suppl 1]: i3–i14 doi: 10.1093/ndtplus/sfr163

5. Walker AF, Marakis G, Christie S, Byng M. Mg citrate found more bioavailable than other Mg preparations in a randomised, double-blind study. Magnesium Res 2003; 16:p.183-91.

6. Shechter M, Saad T, Shechter A, Koren-Morag N, Silver BB, Matetzky S. Comparison of magnesium status using X-ray dispersion analysis following magnesium oxide and magnesium citrate treatment of healthy subjects. Magnesium Res 2012; 25: p.28-39.

7. The IUPAC Stability Constants Database, SC-Database* – the definitive database of metal-complex stability constants

8. Thomas E. Furia. CRC Handbook of food additives, 2nd edition 1972, rev October 2006

9. Bohn T. Dietary Factors influencing magnesium absorption in humans. Current Nutrition & Food Science. 2008. 4:p. 1-20

10. Jahnen A, Scharrel O, Hesse A. The availability of magnesium compounds from various preparations, In Lasserre B and Durlach J (eds) Magnesium – a relevant ion. Libbey 1991. p.377-82.

11. Ragnar Rylander. Bioavailability of Magnesium Salts – A Review. Journal of Pharmacy and Nutrition Sciences, 2014, 4, 57-59

12. Wilimzig C, Latz R, Vierling W, Mutschler E, Trnovec T, Nyulassy S. Increase in magnesium plasma level after orally administered trimagnesium dicitrate. Eur J Clin Pharmacol 1996; 49: 317-23.

13. Nestler A, Vormann J, Kolisek M. Magnesium supplementation acutely affects intracellular Mg2+ in human leukocytes. FASEB J 2012; 26: lb278.

14. C. Coudray, M. Rambeau, C. Feillet-Coudray, E. Gueux, J.C. Tressol, A. Mazur, Y. Rayssiguier. Study of magnesium bioavailability from ten organic and inorganic Mg salts in Mg-depleted rats using a stable isotope approach. Magnesium Research 2005; 18 (4): 215-23

This post was written by , posted on June 15, 2015 Monday at 12:10 pm